Tiedonhankinta
Tiedonhankinnan ohjaus
Diakonia-ammattikorkeakoulun
kirjasto- ja tietopalvelut perustuvat oppimisnäkemykseen, jossa
painottuvat opiskelijan oman kokemuksen ja toiminnan merkitys,
tiimityöskentely, tutkiva ja kehittävä työote sekä oppimisympäristöjen
monipuolisuus. Oppimisessa korostetaan toiminnallisuuden ja
käsitteellistämisen yhdistämistä sekä reflektiivisyyttä. Toiminnallinen
luovuus ja rohkeus kokeilla uutta liittyvät teoreettisen tiedon ja
tutkimustiedon omaksumiseen ja soveltamiseen.
Diakin
tiedonhankinnan taitojen opetus on integroitu muuhun opetukseen.
Kirjastossa annettavan tiedonhankinnan taitojen opetuksen lisäksi
kirjastossa saa neuvontaa ja ohjausta tiedonhankinnassa.
Tiedonhankinnan
ongelmiin voit saada opastusta myös virtuaali-informaatikolta.
Tiedonhankintataitojen kehittymisen polku DIAKissa
Diakissa
tiedonhallinnan taitojen kehittymiseen ohjataan koko opintojen ajan.
Informaatiolukutaidon harjoittelu muodostaa kehittymispolun, joka etenee
eri opintojaksojen oppimistehtäviin kytkettynä. Opiskelun alussa
painopiste on tiedonhaun tekniikoiden oppimisessa. Silloin perehdytään
tietojen hakemiseen Diakin kokoelmatietokannasta ja muista tietokannoista
sekä elektronisten aineistojen käyttöön. Ammattiopinnoissa informaatiolukutaidon
kehittymisessä keskitytään tiedon kriittiseen analysointiin ja valintaan
sekä tiedon monipuoliseen käyttöön.
Tiedonhallintataidot
Tutkiva
ammattikäytäntö toimintatapana sisältää toiminnan jatkuvan uudelleen
arvioinnin. Tähän kuuluu aktiivinen uuden tiedon etsiminen, tutkiminen ja
olemassa olevan tiedon hyödyntäminen. Näitä toimintoja voidaan harjoitella
ja ne voivat kehittyä osaamiseksi, jota kutsutaan informaatiolukutaidoksi.
Tiedonhallintataitoihin
kuuluu:
- taito jäsentää tehtäväksiannon yhteydessä omaa
tiedontarvetta,
- taito käsitteellistää tiedonhankintaa vaativa
ongelma, taito laatia tiedonhankinnan suunnitelma,
- taito
hyödyntää atk-taitoja ja erilaisia tietokantoja,
-
taito tarkastella kriittisesti löydettyjä lähteitä ja analysoida
kokonaisuuksia ja tehdä oman tiedontarpeen mukaisia valintoja sekä
-
taito laatia valitusta informaatiosta tuotos ja esittää se.
Tietokannat ja niiden käyttö
· Kokoelmatietokantoja, joihin on talletettu yhden tai useamman
kirjaston aineistotiedot (esim. Diakin kirjaston kokoelmatietokanta).
·Viitetietokantoja, joista löytyy tietoja kirjoista tai artikkeleista
aiheen mukaan. Koko kirjaa tai artikkelia ei löydy, mutta tieto siitä mikä
kirja tai artikkeli (missä lehdessä) on kyseessä (esim. Aleksi).
·Kokotekstitietokantoja, jotka sisältävät artikkelin tai julkaisun
kokonaan (esim. Elektra ja Ebsco). Kokotekstitietokantojen määrä kasvaa
koko ajan elektronisen aineiston lisääntymisen myötä.
·Faktatietokantoja, esim. tilastot.
Tietokannoista haetaan tietoa
hakutermeillä, jotka voivat olla joko hakusanoja tai esim. kirjastoluokkia.
Sanahaku kohdistuu niihin sanoihin, joita kirjan tai artikkelin tiedoissa on
(viitetietokanta) ja joita kirja tai artikkeli sisältää
(kokotekstitietokannat, elektroninen aineisto).
Yleensä aineiston
sisältöä on kuvailtu joillakin termeillä, ns. asiasanoilla. Kun haku
kohdistuu näihin asiasanoihin, puhutaan asiasanahausta. Kirjastot ja muut
tiedontallettajat ovat yleensä koonneet käyttämänsä asiasanat
asiasanahakemistoiksi. Kotimaisista asiasanoista on koottu Yleinen
Suomalainen Asiasanasto, joka löytyy Internetistä
Vesa-verkkosanastona. Lääketieteen aineistot on useimmiten kuvailtu myös
englanninkielisellä
MeSH sanastolla. Tietokannassa käytetyt asiasanat löytyvät yleensä myös
tietokannassa olevasta hakemistosta.
Puhumme vapaasanahausta, kun
haku kohdistuu mihin tahansa aineistossa esiintyvään sanaan.
Vapaasanahaussa kannattaa muistaa katkaisu eli hakusanaa kirjoitetaan vain
jonkin verran ja pannaan loppuun merkki, joka ilmaisee, että haku
kohdistuu kaikkiin sanoihin, joilla on sama alku (esim. syrjäyty*).
Hakusanoja voidaan yhdistää Boolen operaattoreilla (JA, TAI, EI). Boolen
operaattoreiden avulla voi täsmentää, laajentaa tai supistaa hakutulosta.
Useimmat kokotekstitietokantamme tulevat käyttöömme Kansallisen elektronisen
kirjaston FinElibin hankkimana. FinElibin aineistoja varten opastusta
tiedonhakijan Sammossa
|
Elektroninen aineisto lähdemateriaalina
Tutkiva ammattikäytäntö edellyttää kriittistä ajattelua ja kriittisyyttä
tiedonhallinnassa. Tiedonhallinnassa kriittisyys ilmenee analyyttisena ja
tietoisin kriteerein tehtynä aineiston seulontana. Elektronisella
aineistolla tarkoitetaan sellaista aineistoa, jonka lukemiseen tarvitaan
välineitä (yleensä tietokonetta ja ohjelmia). Näitä ovat esim. www-sivut,
sähköpostiviestit ja cd-rom -aineistot.
Lähdekritiikki
Elektronisessa aineistossa pätevät samat
periaatteet kuin (painettujen) perinteisten lähteiden lähdekritiikissä.
Lähdekritiikin periaatteiden mukaan aineiston alkuperä on aina selvitettävä.
Elektronisen aineiston lähdekritiikki on erityisen tärkeää, koska aineisto ei
aina käy läpi samanlaista julkaisuprosessia kuin perinteisesti painettu
aineisto, ja sen alkuperää on vaikea selvittää luotettavasti. On aina
hyvä, jos esitetyt tiedot voi varmentaa riippumattomasta lähteestä.
Elektronisen aineiston luotettavuutta pohdittaessa on arvioitava:
1) Onko kirjoittaja alansa vaikuttaja (tunnettavuus ja arvovalta)
2)
Löytyykö kirjoittajan taustalta jokin tukiorganisaatio. (Kannattaa aina
tarkistaa, mihin esim. www-sivu sivu kuuluu ja mikä on sen pääsivu). Onko
tekijän/julkaisijan yhteystiedot mainittu.
3) Miksi kyseinen
lähde on julkaistu ja mihin sen avulla pyritään. Onko www -sivulla
sponsori ja onko mainokset erotettu asiatiedosta/mielipiteistä.
4) Onko tekstillä editoija, onko joku tarkistanut aineiston.
5)
Onko julkaisussa käytetty arvostettuja lähteitä ja viitattu niihin oikein
6) Löytyykö www-sivuista julkaisupäivämäärää tai viimeisen päivityksen
päiväystä; miten ajan tasalla ovat linkit.
Elektronisessa aineiston suhteen voi olla ongelmallista myös
kysymys tekijänoikeuksista sekä väärentäminen
.
Lähteen pysyvyys ja löydettävyys
Osa elektronisesta aineistosta (esim. www-sivut) muuttuu ajan myötä ja se
voidaan poistaa tai siirtää muualle. Sen takia on DIAKin opinnäytetöitä
varten otettava paperikopio elektronisesta aineistosta, mikäli sitä ei ole
olemassa painettuna.
Lähdekritiikki
Lähdekritiikissä on kyse erittelevästä ja kyseenalaistavasta suhtautumisesta
olemassa olevaa informaatiota kohtaan. Lähdekritiikin avulla arvioidaan
informaation laatua: alkuperää, varmuutta ja luotettavuutta sekä
relevanssia.
Lähdekritiikissä lähde sijoitetaan
kontekstiinsa, siis selvitetään esim.
- kuka
tekstin on kirjoittanut, mikä on hänen arvovaltansa (esim. onko
kirjoittaja julkaissut muita artikkeleita, lainataanko häntä jossakin (ja
kuinka arvostettu lainaaja on))
- miksi ja millaiseen
tilanteeseen teksti on tuotettu (onko se esim mielipidekirjoitus
/tutkimus) ja mitkä ovat julkaisun tavoitteet. Kirjoittajan
motiivin selviäminen auttaa suhtautumaan informaatioon varovasti, teksti
ei kuitenkaan menetä merkitystään lähteenä.
- millaiselle kohdejoukolle teksti on tuotettu, millaisessa julkaisussa
se on.
- kuinka vanha teksti on (Tutkimuksen näkökulmasta
teksti vanhentuu yleensä 5-10 vuodessa, poikkeuksena ovat
alkuperäislähteet)
Käytetään
ensisijaislähteitä (poikkeustapauksissa toissijaisia
lähteitä, tällöin on selvästi ilmaistava viittaussuhde). Opinnäytetöissä
ei käytetä oppikirjoja eikä (populaareja) yleisesityksiä, sillä ne
sisältävät usein epätarkkoja yleistyksiä.
Lähteen kontekstin selvittäminen auttaa arvioimaan lähteen luotettavuutta.
Lähdekritiikissä kyse paitsi kokonaisen tekstin myös yksittäisen tiedon
luotettavuudesta.
Lähteen relevanssilla tarkoitetaan
sitä, millaisilla lähteillä on merkitystä tekeillä olevalle
opinnäytetyölle/tutkimukselle; omaan ongelmanasetteluun.
LÄHTEET
Heinisuo, R. & Ekholm, K. 1997. Elektronisen viittaamisen
opas. Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuja 40. Jyväskylä
Kastemaa, H. Verkkotekstien validiteetti. Viitattu 23.8.2001.
http://www.kaapeli.fi/sanoma-open/toimitetut/kastemaa.html.
|
